Artikkelit

Elina Reponen 25.02.2015 Elina Reponen

Pienyrityksissä vihreä kulttuurin muutos pitää kasvattaa ruohonjuuritasolta ylöspäin

”Eihän tänä päivänä kukaan oikein voi sanoa ettei olisi kiinnostunut vihreydestä. Että minä kyllä kulutan niin paljon kuin haluan.”

Keskustelin hetki sitten pienyrittäjien kanssa vihreistä toimintatavoista ja resurssiviisaudesta. Keskustelusta välittyi yhtäältä kiinnostus kestäviä ratkaisuja kohtaan ja toisaalta lamaantunut odotus siitä, että joku muu omalta alalta tai alueelta lähtisi veturiksi, jonka jalanjäljissä voisi seurata. Teemoina vihreys ja kestävyys ovat sellaisia, joista on hyvä olla kiinnostunut. Kuitenkin totuttujen toimintatapojen tai oman alan konventioiden ulkopuolelta uudenlaisten ratkaisujen hakeminen ja kokeileminen tuntuu monesti kaukaiselta, työläältä ja kalliilta.

Pienelle yritykselle, jonka ydintoimintaan vihreys tai ekologisuus eivät sinänsä liity, vihreästä kulttuurinmuutoksesta koetaan helposti syntyvän lähinnä kuluja. Tässä mielessä pienyrittäjien roolia voidaan verrata kuluttajaan. Kuluttajallekin on lähes aina tarjolla halvempi, ekologisesti kestämättömämpi vaihtoehto. Esimerkiksi kirpputoreilla saa usein maksaa enemmän kuin halvimpien ketjujen liikkeissä.

Niin kuluttajilla kuin yrittäjilläkin kuluu ekologisesti sekä taloudellisesti kannattavien ja vallitsevissa olosuhteissa mahdollisten toimintatapojen selvittämiseen aikaa. Niiden mahdollistaminen saattaa vaatia uusia investointeja, eikä toimintatapojen jalkauttaminenkaan tapahdu hetkessä. Yrityksiin palkattua työvoimaa pitää kouluttaa, innostaa ja sitouttaa yhteisiin arvoihin.

Pienet yritykset koostuvat vahvasti yksilöistä. Yrityksen omistaja monesti myös johtaa sen toimintaa, ja johdettavana on massan sijasta yksilöitä, jotka voivat omilla toimillaan vaikuttaa yrityskulttuurin luomiseen. Todellisen vihreän kulttuurinmuutoksen saavuttamiseksi pelkkä ylhäältä tuleva toimintatapojen muutos ei tästä syystä riitä, vaan yrityksen tulee myös muuttaa tarinaa, jonka se itselleen itsestään kertoo. Kestävä muutos vaatii pienyritykseltä paitsi toimintamallin, jossa arvioidaan yrityksen päivittäisen toiminnan vaikutuksia ympäristöön, myös ohjaavan narratiivin eli tarinan, jonka kautta tehdyistä valinnoista tulee sille merkityksellisiä.

Vihreä kulttuurin muutos ei kuitenkaan synny tyhjästä, vaan se vaatii alullepanijan – pienyrityksissä useimmiten innostuneen yksilön. Tälle innostukselle tulisi yrityksissä antaa ja luoda tilaa. Jos löytyy rohkeus kokeilemiseen, ei tarvitse jäädä pysäkille odottelemaan veturia jonka perässä puksuttaa. Muutos voi nimittäin lähteä liikkeelle ihan pienistäkin askelista, kun nämä kytketään osaksi yhteistä tarinaa.

Yhteistä tarinaa ei voi eikä pidä kuitenkaan liimata kiiltokuvamaisesti toiminnan päälle, vaan todella toimiakseen kulttuurin muutoksen on kasvettava ruohonjuuritasolta ylöspäin. Näin päästään kokeiluista kestävään kulttuurinmuutokseen, joka kulujen sijaan tuo yritykselle mukanaan lisäarvoa ja ydintoimintaa tukevia, vihreitä toimintatapoja.

Elina Reponen

Kirjoittaja on antropologi ja yksi Etnografinen tutkimustoimisto Kennon perustajista. Kenno auttaa asiakkaitaan löytämään menestystekijöitä ruohonjuuritason ymmärryksen kautta. Kenno on tutkinut muun muassa pk-yritysten sitouttamista vihreään teemaan.

 

Kotisivu: www.kennohelsinki.com

Twitter: @KennoEthnographics

 

, , , , ,